Uutiset

Smartphone Solutions Uutiset  -  ajatuksia ja keskusteluita Suomesta sekä maailmalta

   Informaatioteknologian ja tekoälyn kehitys jättää ihmisille kahdenlaisia työpaikkoja: huipputuottavia asiantuntijapaikkoja muutamille, tuulilasin pesemistä ja teen kaatamista lähes kaikille muille, kirjoittaa HS:n toimittaja Pekka Torvinen.

KOULUTUS ei auta. Palkkatuet eivät auta. Uudet yritykset ja kokonaan uudet teollisuudenalat eivät mitä todennäköisimmin auta. Tulevaisuudessa ei yksinkertaisesti ole järkeviä töitä suurimmalle osalle ihmisiä.

Näin väittää uusi kirja The Wealth of Humans – Work, Power, and Status in the Twenty-First Century. Sen kirjoittaja on The Economist -lehden toimittaja ja siellä muun muassa Free Exchange -blogia kirjoittava Ryan Avent.

 

Aventin ajatuksenjuoksu ja kirjan hyvin lähteytetyt argumentit ovat niin vakuuttavia ja samalla pelottavia, että tekee mieli vaatia parempaa tulevaisuutta. Sellaisen saatammekin saada, mutta todennäköisesti vasta vuosikymmeniä kestävän kipuilun jälkeen.


MISTÄ on kyse? Yksinkertaisimmillaan siitä, että digitaalinen vallankumous muuttaa työmarkkinoita perustavalla tavalla. Jäljelle jäävät vain huipputuottavat huippuasiantuntijatehtävät, jotka ovat harvinaisia, ja toisaalta matalan tuottavuuden koulutusta vaatimattomat tehtävät, joista ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä jää kilpailemaan – oli heidän koulutuksensa mitä tahansa.
Tämä kilpailu puolestaan vähentää entisestään noista jo valmiiksi matalapalkkaisista tehtävistä saatavaa korvausta ja toisaalta myös kannustimia automatisoida niitä.
Työpaikkojen katoamisen uhasta on puhuttu jo muutaman vuoden ajan. Oxfordin yliopiston tutkijat arvioivat vuonna 2013, että noin puolet Yhdysvaltojen työpaikoista on alttiina automatisoinnille 20 vuoden sisällä. Kehitys on yleisesti arvioitu samanlaiseksi vähintäänkin muualla kehittyneissä maissa, myös Suomessa.
Aventin kirja tuo tähän tulevaisuudenkuvaan ison annoksen pessimismiä.


INFORMAATIOTEKNOLOGIA on sähkön ja höyryn tapaan yleiskäyttöistä. Se muuttaa lopulta jokaisen elämänalan.
Erityisesti sähkön tuomiin muutoksiin voitiin vastata kouluttamalla ihmisiä. Mitä enemmän vaativia tehtäviä oli, sitä enemmän ihmisiä niihin koulutettiin, mikä puolestaan vähensi kilpailua helpommista työtehtävistä. Seurauksena oli taloudellisen eriarvoisuuden pieneneminen: koulutusta vaativiin tehtäviin oli entistä enemmän tunkua, mikä pienensi tutkinnosta saatavaa etua työmarkkinoilla. Samaan aikaan hanttihommiin ei ollut enää yhtä helppoa saada ihmisiä töihin, mikä paransi näistä tehtävistä maksettavaa korvausta.
Tämän reitin päästä on Aventin mukaan kuitenkin löydetty umpikuja. Yliopistotutkinnon hankkivien ihmisten suhteellinen osuus väestöstä tasaantui Yhdysvalloissa jo 1980-luvulla, Euroopassa hieman myöhemmin.
Todistusaineisto kehittyneistä maista näyttäisi osoittavan, että toisen asteen opintojen suorittavien suhteellista määrää on hyvin vaikea nostaa yli 90 prosenttiin. Yliopisto-opintojen suorittavien suhteellinen määrä näyttäisi puolestaan jäävän noin 50 prosenttiin.
"Yliopisto-opiskelu on vaikeaa. Monilla, jotka eivät tällä hetkellä saa suoritettua alempaa korkeakoulututkintoa loppuun, ei ole kognitiivisia kykyjä tehdä niin", Avent väittää.
Oli väitteestä mitä mieltä tahansa, varmaa on, että väestön yliopistokoulutuksen suhteellisen määrän nostaminen 10 prosentista 20 prosenttiin on paljon helpompaa ja halvempaa kuin sen nostaminen 40 prosentista 50 prosenttiin.


NÄYTTÄÄ siltä, että kehittyneiden maiden väestöt ovat jotakuinkin niin koulutettuja kuin ne voivat olla ilman hyvin merkittäviä innovaatioita koulutuksessa. Kaiken lisäksi näillä innovaatioilla ei ehkä ole edes merkitystä: tulevaisuudessa huippupalkkaisia töitä löytyy vain, jos olet huippujen huippu. Muut korkeakoulutetut jäävät kilpailemaan muruista.
Samaan aikaan kun koulutettujen suhteellinen määrä näyttää tasaantuneen, ovat koulutetut työntekijät joutuneet täsmälleen saman myrskyn armoille, joka iski jo aiemmin vähemmän koulutettuihin: automaatio, globalisaatio ja huipputyöntekijöiden valtavasti kasvava tuottavuus jäytävät nyt myös koulutusta vaativia aloja.
Kehittyvät maat kouluttavat miljoonia ja miljoonia lääkäreitä ja insinöörejä. Jos he eivät saa töitä omasta maastaan, he muuttavat töiden perässä muualle tai kilpailevat it-teknologian avulla kehittyneiden maiden töistä omasta maastaan käsin. Puhelinkeskuksen ulkoistamisen lisäksi Intiaan voi ulkoistaa myös esimerkiksi ohjelmointia. Eri alojen ulkoistus kehittyviin maihin muuttuu jatkuvasti entistä helpommaksi, Avent sanoo.


SAMAAN aikaan tekoäly ja robotit kehittyvät. Ne tekevät entistä monimutkaisempia ja suurtakin näppäryyttä vaativia tehtäviä. Ehkä vielä tärkeämpää on, että kehittyneiden tietokoneohjelmien avulla yksi työntekijä voi hoitaa samat tehtävät, joiden suorittaminen saattoi aiemmin vaatia sata työntekijää tai enemmän. Tällaisia huipputuottavia työpaikkoja on kuitenkin tarjolla vain hyvin harvalle.
Täytyy muistaa, että tuottavuuden kehitys on erinomainen asia. Yhteiskunnat vaurastuvat nimenomaan sillä. Vaikeaksi tilanne menee, jos vaurautta ja hyvinvointia ei onnistuta jakamaan suhteellisen tasaisesti.
Koska koulutuksella ei voi enää vastata teknologiseen muutokseen, jää siihen sopeutuminen palkkojen tehtäväksi. Ne laskevat, ja ne laskevat pitkään ja paljon, Avent kirjoittaa.


KYLLÄ Jeeves hoitaa! Ehkä. Katsomalla Downton Abbey -sarjaa tai nykyisiä köyhiä kansantalouksia voi nähdä, millaista yhteiskuntaa kohti olemme mahdollisesti menossa. Tuulilasinpesijöitä risteyksissä, kauppakassin täyttäjiä kassoilla, sisäänheittäjiä ravintoloiden sisäänkäynneillä, piikoja, henkilökohtaisia palvelijoita ja niin edelleen.
Jos palkat laskevat tarpeeksi, yritykset lakkaavat automatisoimasta työtehtäviä. Kun jotain asiaa on yltäkylläisesti, sitä myös käytetään säästämättä. Jos puhtaasta vedestä ei ole pulaa, sitä käytetään jopa asfaltin pesemiseen. "Jos työvoimasta ei ole pulaa, kolme työntekijää kaataa kupin teetä", Avent kärjistää. Mikäli työvoimasta on valtava ylitarjonta, se saattaa vääristää koko kansantaloutta.
Kannusteet investoida automaatioon muuttuvat ja tämä puolestaan muuttaa koko yhteiskunnan kehitysuran. Samalla kuilu palkkojen ja tyytyväisyyden osalta kasvaa ihmisryhmien välillä. Toiset tekevät tähdellistä työtä ja toiset ovat alentaneet palkkavaatimustaan niin paljon, että ovat löytäneet edes jonkin työn.


TÄSSÄ kohtaa ei voi välttyä ajattelemasta suomalaista keskustelua ja eetosta, jonka mukaan "työn vastaanottamisen pitäisi olla aina kannattavaa". Esimerkkeinä tästä Suomen Yrittäjät vuonna 2013 tai työministeri Jari Lindström (ps) tänä vuonna.
Eihän asia voi olla näin. Jos matalapalkkatöistä kilpailee tarpeeksi moni, palkat pienenevät lopulta niin paljon, että osaa ei enää kiinnosta hakea töitä. Ei, vaikka sosiaaliturva olisi leikattu minimiin, Avent muistuttaa. Ihmisillä on kuitenkin useimmiten perhe, joka voi auttaa ainakin osaa työttömistä.
Eläminen äidin nurkissa kotikonsolia pelaten ei todellakaan ole oman potentiaalinsa täyttämistä ja yhteiskuntaan osallistumista, mutta sekin on parempi kuin tuulilasien peseminen liikennevaloissa.


HISTORIOITSIJA Tony Judt (1948–2010) muistutti vuonna 2009 The New York Review Books -lehdessä julkaistussa artikkelissaan, että Britanniassa ja monessa muussa Länsi-Euroopan maassa taisteltiin 1800-luvun alusta lähtien noin 150 vuoden ajan sen puolesta, että jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon riippumatta siitä, osallistuuko taloudelliseen toimintaan vai ei.
Taistelu esimerkiksi Englannissa käytiin nimenomaan vuoden 1834 New Poor Law'n kaltaista järjestelyä vastaan, jonka perusteella ihmisen oli joko otettava työ vastaan millä palkalla tahansa tai vaihtoehtoisesti mentävä niin sanottuun workhouseen, eräänlaiseen asuntolaan, joka tarjosi majoituksen ja vaati kovaa työtä tuota majoitusta vastaan.


POLIITTINEN taistelu tullaan käymään myös lähitulevaisuudessa, ja osittain sen takia tulevaisuus ei ole täsmälleen tässä tekstissä esitelty kärjistys. Itse asiassa tuo Judtin mainitsema 150 vuoden taistelu oli osaltaan reagointia juuri sekä ensimmäiseen että toiseen teolliseen vallankumoukseen.
Taistelu oikeudesta välttämättömään toimeentuloon, taistelu äänioikeudesta, valtion roolin kasvaminen ja byrokratian ja tulonsiirtojen lisääminen, työajan lyhentäminen, lapsityön kieltäminen ynnä muu olivat kaikki yhteiskunnan sopeutumista teknologian tuomiin uusiin mahdollisuuksiin. Eikä pelkästään sopeutumista, vaan myös hyväksikäyttöä.


YHTEISKUNNAT sopeutuvat myös nyt ja lopputilanne saattaa olla ennennäkemätön vauraus jaettuna melko tasaisesti kaikille – mutta kuten ennenkin, sopeutuminen ei tapahdu itsestään, eikä se ole tasaista edistymistä.
Sopeutuminen on vuosikymmeniä kestävä poliittinen sekasotku, ja Donald Trump, Marine Le Pen ja brexit ovat vasta etäisiä kaikuja tulevasta.

Lue lisää mielenkiintoisista aiheista Tietopankki -sivultamme.

SIIRRY TIETOPANKKI -SIVULLE TÄSTÄ