Jopa kolmannes tämänhetkisistä suomalaisista työpaikoista on katoamassa. Historiaan jäivät jo aikoinaan kadunlakaisijat, talonmiehet ja -naiset, puheluiden välittäjät sekä vahtimestarit. Monia muita perinteisiä ammatteja on ainakin julkisessa keskustelussa laitettu katkolle. Liikenneajoneuvojen kuljettajat, pankkivirkailijat, valvomotyöntekijät, myyntihenkilöt ja jopa juristit, lääkärit (tekoäly) sekä lentäjät ovat korvattavissa robotin tai vastaavan älylaitteen avulla.

Mitä sitten tilalle? Suurtyöttömyyttä vaiko uusia ammatteja?
Veikkaisin jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Entäpä miten käy työnantajien? Katoaako Suomesta sekä yrityksiä että julkisia organisaatioita?
Näin valitettavasti tulee käymään.

Näemmekö polarisoituneen työelämän, jossa osa työntekijöistä nauttii täystyöllisyydestä huippueduin ja osalla taas matalapalkkaisuus tai jopa työttömyys ovat arkipäivää? Näemmekö uusavuttomia suomalaisia, jotka eivät muista omaa puhelinnumeroaan, eivät osaa ajaa autoansa saatikka suunnistamaan sillä kotiinsa? Pelkkä pyyhkäisy riittää.

Käännetään asia toisinpäin. Uusia liiketoimintoja luodaan nykyisiin suomalaisiin yrityksiin. Kokonaan uusia liikeideoita ja yrityksiä synnytetään. Palveluja tuotetaan nopeammin, halvemmin ja paremmin (tämä on toki optimistinen näkemys).

Suomella ja suomalaisilla on digitalisaatiossa (tulihan se sana esiin viimeinkin) loistava paikka nostaa sekä ammatillinen osaamisemme että kyvykkyytemme aivan uudelle tasolle. Tätä kautta sekä työntekijämme että organisaatiomme tulevat pärjäämään paremmin kansainvälisessä kilpailussa kuin manuaalisen työn maailmassa. Maailmassa, jossa myös suomalaisten työt ovat siirtyneet alempien työvoimakustannusten maihin.

Edellä kuvattu muutos ei ole eikä tule olemaan helppo. Se vaatii paljon uuden oppimista, uudelleen kouluttautumista, nöyrää asennetta, myös epäonnistumisia sekä turhautumisia. Toisaalta tässä muutoksessa on paljon positiivista: uuden oppimisen myötä saamme uusia työpaikkoja, uutta liiketoimintaa, uutta virtaa, joiden lopputulemana on enemmän liikevaihtoa kuin ennen muutosta. Vähemmän uhkia kuin ennen muutosta. Paljon positiivisempia tulevaisuudennäkymiä kuin ennen muutosta.

Yritysjohdolla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko tarttua haasteiden sarvista kiinni ja luoda tätä kautta nahkansa uudestaan tai vaihtoehtoisesti olla tekemättä mitään. Riittääkö se, että seuraamme kehitystä emmekä kuitenkaan tee itse mitään? Muut varmasti tekevät. Eräs saksalainen filosofi sanoi aikoinaan: ”Mikä ei tapa minua se vahvistaa minua”.